Fixer Upper

Jaahas! Taas oli tallilla actionia, kun Peikko pestiin toisen kerran, eikä mennyt ihan niinku strömsössä. Hän ei tykännyt yhtään mistää. Ei pään, mahan alusen ja hännän pesusta eikä huuhtelusta. Kaiken muun hän kesti jotenkin kutenkin. Hän veti oikein kauniin lehmänpotkun ja melkeen hajoitti pesupaikan. Onneksi ei tarvitse häntä enää pestä kun vasta keväällä.

Peikko rokotettiin torstaina, joten otettiin iisisti ( vaikka ainahan me otetaan...). Lauantaina Äiti meni ensimmäistä kertaa Peikon selkään ( aikasempia kertoja ei lasketa ). Peikko oli rento ja vähän laiskan pulskea. Ravata hän ei suostunut apujen kanssa, vaan hänen vierestä piti lähteä juoksemaan jotta hän nostaisi ravin. Kaikki meni lopulta ihan hyvin.

Peikko pääsi myös vihdoinkin tarhaamaan kahden muun kanssa, mikä ei ollut aikaisemmin mahdollista, koska Peikolta löytyi matoja. Peikko pääsi tarhaamaan vanhemman suokki ruunan ja ison poni tamman kanssa. Peikko onneksi alistui nopeasti, eikä syntynyt minkään sortin komplikaatioita. 

Päästiin myös kokeilemaan maastossa menemistä selästä käsin. Seuranamme oli mukana tallin vanhin ruuna, Poju, joka on yleensä maastovarma. Äiti talutti aluksi, mutta päästi irti kun aloimme ravaamaan. Peikko kulki nätisti Pojun perässä, vaikka mentiin vähän siksakkia, mutta Peikko ei missään vaiheessa yrittänyt mennä Pojun ohi. 

Peikko ei tietääksemme ole koskaan ollut metsässä ratsastajan kanssa ja sen kyllä huomasi. Ei poika parka meinannut pysyä pystyssä, vaan kompasteli melkeen joka ikiseen juureen. 

Olen niin ylpeä pojasta, joka on rohkea kuin mikä! Ensi kerralla kun päästään maastoon, niin ehkä kokeillaan laukan nostamista.

Ja nyt ollaan taas opistolla ja talliviikko alkamassa. Harmittaa, kun viikonloput kuluvat niin nopeasti, että tuntuu kuin ei olisi kerennyt tekemään mitään. No, onneksi ensi kerralla saan olla pitkän viikonlopun kotona.

© Emma-Kaisa

 

Look Through My Eyes

Pitkä viikonloppu oli ja meni! Vähän meni turhan nopeasti, mutta ainakin sai tehtyä kaikenlaista mukavaa pikku Peikko pojan kanssa.

Heti ensimmäisenä päivänä sovittiin että kokeltaisiin pyytää ravia esimmäistä kertaa. Ensin vähä pomppimista ja sitten selkään. Oli vähän jännänä kun ei selässä ole ollut ketään melkeen kahteen viikkoon, mutta rentoutui nopeasti. Äiti talutti hetken, mutta huomattiin että Peikko otti liikaa painetta Äitistä, joten päätettiin mennä ilman talutusta ja heti poika rentoutui ja lompsi etiäppäin.

Käytettiin ekana liinaa ihan varmuuden vuoksi. Kokeilin ihan varovasti kylkiä, joka ei saanut mitään reaktiota aikaan, joten vähän maiskutusta, "Ravia!" ja enemmän pohkeita. Ehkä kävely tempo vaihtui, mutta ei muuta. Äiti vähän jeesas ja jo poika päätti, että hitto! Mennään sitten! 

Ravi oli tosi rauhallista ja poika oli ihan kontrollissa. Välillä tuli väsy ja sitten äiti sano vähä kovemman sanan (Peikon mielestä...) ja se oli menoa sitten! Ei hän kauan kyllä jaksanut kaahottaa ja rauhottui ehkä vähän liikaakin.

Koska liinassa onnistui niin hyvin päätettiin irrottaa poika narusta ja kokeilla ilman menemistä. Ei oikein poika halunnut liikkua, vaan lyllersi ympäriinsä. No, loppupeleissä sain kuin sainkin hänet ravaamaan, vaikkakin Peikko sanoi sopimuksen irti eikä suostunut enää liikkumaan eteenpäin.... kerta ravia vielä jotenkin kutenki ja sitten lopeteltiin.

Kaiken kaikkiaan päivä oli aivan super! Koko viikonloppu sitten harjoiteltiin paljon ratsastusta yms. Perjantaina kävi siskon kaveri näyttämässä juttuja koulutusta varten. En kyllä itse jaksaisi pomppi pojan selkään ilman satulaa... Kaikki näytti toimivilta jutuilta joita voisi myös ite tehä.

Viikonloppuna muuten käytiin kävelyillä (taluttaen). Postilaatikot on huisin kammottavia kapistuksia, niin kuin moni muukin asia. Saa itekkin ihan kunnolla liikuntaa kun käy poikkelin kanssa talsimassa, kun hän ei oikeen osaa mennä maastossa sellaista vaihdetta kuin lyllerrys. 

Oli kyllä mahti viikonloppu, jonka kruunasi isänpäivän hyvät ruuat. Maanantaina tulin takaisin Ypäjälle ja ensi viikolla olisi tämän vuoden viimeinen talliviikko wuhuuuuu!! (vaikka ei ne mitään kamalia olekkaan) 

Circle of life

Olen unohtanut vähä kirjoitella, kun olen ollut koko viime viikonlopun Ypäjän hallikoulukisoissa toimihenkilönä.

Viime kerralla kun olin Peikon selässä mentiin jopa hurjasti puomeja käynnissä! Kerran hän pelästyi kun jalka kolahti puomiin, mutta muuten hän oli loistava. Peikko oppii erittäin nopeasti uudet asiat, emme ole kuitenkaan kuin vain kolme kertaa harjoitellut pysähdyksiä ja liikkelle lähtöjä selästä käsin ja nyt pysähtyi kun vanha tekijä ilman taluttajaa. Tulevana viikkona kokeilemme ravia liinan päässä, että saas nähdä mitä siitäkin sitten tulee.

Harjoittelimme myös siistimistä. Luulin että ei tule kesää, mutta poika seisoi kuin tatti paikoillaan, mistä olen erittäin ylpeä. Taivutusletit oli hankala tehdä, koska hän pelästyi joka kerta kun nousin korokkeelle. Oli hankalaa kun toinen oli koko ajan ihan jännittyneenä, mutta selviydyttiin hengissä. 

Peikolla on myös jonkun sortin ihottumaa otsassa ja ryntäissä. Joka kerta kun olen tallille mennyt, olen pessyt ne kohdat hexosililla. Toivon ettei ole mitään vakavaa...

Nyt olen Ypäjän asuntolalla ja odottelen että pääsisin torstaina kotiin poikaa hoitamaan, vaikka huomisesta pitäisi tulla mukava päivä, koska lähdemme luokkaretkelle viikin hevossairaalaan ja illalla katsomaan vermoon raveja. 

Jos joskus jaksan ja kykenen, voin kertoa enemmänkin opistosta jos kiinnostusta löytyy :)

Hienot letit!

Linssilude

Ilmeilyn ammattilainen

Isosisko se siinä

Tyylikkäät

Ryppy nenukka :3

On niin helppoo olla onnellinen

Voi tätä onnistumisien ihanuutta!

Olen nyt molempina viikonlopun päivinä käynyt Peikon selässä ja hän on ollut aivan unelma.

Selkään noustessa poika ei ottanut askeltakaan mihinkään suuntaan ja seisoi aivan rentona. Äiti vielä pysyy narun päässä, kun poika ei oikein ymmärrä pysähdys käskyä ja sitä olemme nyt harjoitelleet erittäin paljon. Aluksi se oli haastavaa eikä Peikko oikein halunnut kuunnella minua vaan äitiä, joka käveli vierellä. Liikkeelle lähdöt onnistui todella hyvin ilman taluttajan apuja.

Lopuksi äiti sitten päästi meidät irti ja Peikko jäi rauhallisesti odottamaan minun käskyä eteenpäin menemiseen. Aikaisemmalla kerralla kun menimme ilman taluttajaa Peikko ravaili pitkin kenttää ja nosti laukan muutamaan otteeseen, kunnes lopulta rauhoittui kävelemään. Tällä kertaa poika käveli rauhallisesti koko ajan ja kuunteli todella hyvin istuntaa kääntymisissä.

Tänään harjoittelimme vain pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Ei voi uskoa kuinka nopeasti se poika oppii, kun hän pysähtyi minun avuilla eikä taluttajan. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen pojasta! Kohta päästään opettelemaan vähän kovempaa menemistäkin. :)

Kuvia pojasta #2

Tämä on selkeästi mun parempi puoli!

Lällislällislääää

Normipäivä

Peikko poika majailee Paraisten Östergård tallilla, jossa on 8 hevosen talli ja pihatto. Tallilla on myös oma iso valaistu kenttä. Maastojakin on pilvin pimein.

Kenttä ja ylhäällä sijaitseva pihatto

Elikkäs normaalisti alotan karsinan siivouksella, johon ei paljon aikaa kulu, koska olkipelletti on erittäin helppo siivota.


Heinät punnitaan pusseihin ja laitetaan valmiiksi seuraavaa päivää varten, jotta aamu- ja iltatallia tekevällä olisi helpompaa. Meillä hevoset saa kolme kertaa päivässä heinät ja tarkoitus olisi tulevaisuudessa saada slow feeding verkot tarhoihin.

Heinä ja pelletit sälytetään tallissa

Väkirehut voidaan antaa kaksi kertaa päivässä. Peikko syö 1 l kauraa, 1 dl kivennäistä ja 3 dl proteinia aamuin illoin. Ja tällä hetkellä poika saa myös kuurin B- vitamiinia, jotta karvan laatu paranisi.

Kaikkien Muanat

Tarhan siivous kuuluu myös joka päiväiseen hevosen hoitoon, etteivät hiekkapohjaiset tarhat menisi piloille. Iltatallinkin tekijän kuuluu tarkistaa ja siivota tarhat.

Peikko pojan tarha

Yleensä tykkään harjata poikaa pesarilla, koska silloin hänellä on vähemmän liikkuma varaa. On luksusta kun tallissa on pesari ja lämmin vesi!

Pesari

Peikko on yleensä rauhallinen harjatessa, mutta välillä kun talli on täynnä hänelle vieraita ihmisiä, niin silloin ei ole kivaa kenelläkään. Hän yleensä antaa kaikki paikat harjata paitsi turvan. Se on vaan niin ylivoimaisen kamalaa. Kavioiden ottaminen on myös ennen ollut erittäin vaativaa, varsinkin takajalat. Kun ei vaan nouse. Nyt ei ole enää ollut ongelma.

Sillon tällöin juoksutetaan narussa ja välillä irtona ja aina kun halutaan pojan lepäävän, lähdetään kävely maastolle. Meillä on pariin otteeseen käynyt eräs ratsuttaja totuttamassa selässä olemiseen ja ratsastamiseen. Poika on kehittynyt ihan huikeasti ja niin lyhyessä ajassa! Olen nyt itsekkin muutamaan otteeseen käynyt niin taluttaen kuin irtonakin. Vähän hän on vielä arka, mutta silti hyväkäytöksinen.

Sellasia päiviä meillä yleensä on :)

Kuvia pojasta

Kyllä mulla kaulaa löytyy!

 

Riittääkö jo?

Hui kauhea!

I believe I can fly! ( Eka hypytys)

Hevosta etsimässä!

Elikkäs halusin nyt alkaa kirjottaa meijän uudesta hienosta Peikko pojasta.

Peikko on 3.v ruunan rupsukka, joka tuli meille 4 kk Vapun poismenon jälkeen. Suru on vieläkin kova, mutta on pakko katsoa eteenpäin.

Ajatuksena oli ensin että 5-7 vuotias tamma, jonka kanssa pääsisi jo kisailemaankin. Sitten se meni neljä vuotiaisiin ja sitten kolme vuotiaisiin. Kyllä me yksi 2 vuotiaskin käytiin katsastamassa, mutta ei niin miellyttänyt. Matkattiin pitkiä matkoja "ympäri" suomen! Ensin matkattiin katsomaan 3 v liinaharjaista ori ihanuutta Ristiinaan. Oli kyllä hieno tapaus ja laitettiin tarjouskin menenmään heti seuraavana päivänä, mutta hänestä tehtiin kovempi tarjous, joten annettiin olla.

Seuraavaksi lähdimme aivan itä-rajalle asti Ruokolahdelle katsomaan Knuutilan Veikon jälkeläistä. Poika oli hieno ja omasi hienot liikkeet. Jäimme miettimään sitä. Matkalle meille soitti Kuopiolainen nainen 3 v ruunastaan nimeltään Tähen Pilkku.

Sitten matkasimme Ulvilaan katsomaan 2 vuotiasta liinaharja ruunaa. Koska sillä ei voi vielä ratsastaa nii "sain" ratsastaa hänen 4 v ori veljellään. En sitten tykännyt yhtään, vaikka omistaja oli niin siitä innoissaan selittämässä kuinka hieno se on ja plaaplaaplaaaa....Tietääkseni me tultiin kyllä katsomaan sitä 2 vuotiasta, eikä hänen veljeään. Mutta ei sekään ollut mikään kummonen.

Pari päivää annettiin olla, kunnes Tähen Pilkun omistaja soitteli, että mitä pidettiin pojasta ja että nyt olis vähän kiire sen kanssa. Kuulemma joku oli jo laittanut tarjousta menemään, että hän meitä odottaisi. Illalla äiti sitten soitti että tekee törkeän tarjouksen ja lähdettäisiin huomenna hakemaan poika kotiin. Ja niin kävi että tarjous meni kuin menikin läpi.

Seuraavana aamuna traleri auton perään ja nokka kohti Kuopiota. Matka oli pitkä ja tuskainen. Perillä meitä odotti aivan ihana suklaanruskea tukkajumala. Hän oli vähän arka uusille tuttavuuksille, mutta käyttäytyi silti mallikkaasti. Kuljetussuojat oli hänellä aivan kamalaa. Ei pystynyt mitenkään päin liikkumaan ja kun päästiin trailerin eteen, niin hän oikeen alkoi puskemaan sinne päin tyylillä että nyt mennään eikä meinata! Ihana omistaa vihdoinkin hevonen joka menee aikailematta suoraan traikkuun!

Matka oli taas tuskaisen pitkä, mutta poika käyttäytin erittäin hyvin. Kotiin päästyämme kävelytin jätkää kentällä ja päästin vähän irtona "juoksemaan". Eihän hän nyt oikeen mitään pystynyt tekemään kun oli niin paljon ihmeteltävää.

Sisällä hän sai naapuriksi Saaran tamman, jota hän haisteli innoissaan. Hän oli erittäin rauhallinen ja käyttäytyi hyvin koko ajan.

Että tämmönen etsintä reissu meillä! Ja nyt poika on iloisesti tottunut ympäristöönsä ja meihinkin. :)