Fixer Upper

Jaahas! Taas oli tallilla actionia, kun Peikko pestiin toisen kerran, eikä mennyt ihan niinku strömsössä. Hän ei tykännyt yhtään mistää. Ei pään, mahan alusen ja hännän pesusta eikä huuhtelusta. Kaiken muun hän kesti jotenkin kutenkin. Hän veti oikein kauniin lehmänpotkun ja melkeen hajoitti pesupaikan. Onneksi ei tarvitse häntä enää pestä kun vasta keväällä.

Peikko rokotettiin torstaina, joten otettiin iisisti ( vaikka ainahan me otetaan...). Lauantaina Äiti meni ensimmäistä kertaa Peikon selkään ( aikasempia kertoja ei lasketa ). Peikko oli rento ja vähän laiskan pulskea. Ravata hän ei suostunut apujen kanssa, vaan hänen vierestä piti lähteä juoksemaan jotta hän nostaisi ravin. Kaikki meni lopulta ihan hyvin.

Peikko pääsi myös vihdoinkin tarhaamaan kahden muun kanssa, mikä ei ollut aikaisemmin mahdollista, koska Peikolta löytyi matoja. Peikko pääsi tarhaamaan vanhemman suokki ruunan ja ison poni tamman kanssa. Peikko onneksi alistui nopeasti, eikä syntynyt minkään sortin komplikaatioita. 

Päästiin myös kokeilemaan maastossa menemistä selästä käsin. Seuranamme oli mukana tallin vanhin ruuna, Poju, joka on yleensä maastovarma. Äiti talutti aluksi, mutta päästi irti kun aloimme ravaamaan. Peikko kulki nätisti Pojun perässä, vaikka mentiin vähän siksakkia, mutta Peikko ei missään vaiheessa yrittänyt mennä Pojun ohi. 

Peikko ei tietääksemme ole koskaan ollut metsässä ratsastajan kanssa ja sen kyllä huomasi. Ei poika parka meinannut pysyä pystyssä, vaan kompasteli melkeen joka ikiseen juureen. 

Olen niin ylpeä pojasta, joka on rohkea kuin mikä! Ensi kerralla kun päästään maastoon, niin ehkä kokeillaan laukan nostamista.

Ja nyt ollaan taas opistolla ja talliviikko alkamassa. Harmittaa, kun viikonloput kuluvat niin nopeasti, että tuntuu kuin ei olisi kerennyt tekemään mitään. No, onneksi ensi kerralla saan olla pitkän viikonlopun kotona.

© Emma-Kaisa