sunnuntai 19. lokakuuta 2014

On niin helppoo olla onnellinen

Voi tätä onnistumisien ihanuutta!

Olen nyt molempina viikonlopun päivinä käynyt Peikon selässä ja hän on ollut aivan unelma.

Selkään noustessa poika ei ottanut askeltakaan mihinkään suuntaan ja seisoi aivan rentona. Äiti vielä pysyy narun päässä, kun poika ei oikein ymmärrä pysähdys käskyä ja sitä olemme nyt harjoitelleet erittäin paljon. Aluksi se oli haastavaa eikä Peikko oikein halunnut kuunnella minua vaan äitiä, joka käveli vierellä. Liikkeelle lähdöt onnistui todella hyvin ilman taluttajan apuja.

Lopuksi äiti sitten päästi meidät irti ja Peikko jäi rauhallisesti odottamaan minun käskyä eteenpäin menemiseen. Aikaisemmalla kerralla kun menimme ilman taluttajaa Peikko ravaili pitkin kenttää ja nosti laukan muutamaan otteeseen, kunnes lopulta rauhoittui kävelemään. Tällä kertaa poika käveli rauhallisesti koko ajan ja kuunteli todella hyvin istuntaa kääntymisissä.

Tänään harjoittelimme vain pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Ei voi uskoa kuinka nopeasti se poika oppii, kun hän pysähtyi minun avuilla eikä taluttajan. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen pojasta! Kohta päästään opettelemaan vähän kovempaa menemistäkin. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti