Elikkäs halusin nyt alkaa kirjottaa meijän uudesta hienosta Peikko pojasta.
Peikko on 3.v ruunan rupsukka, joka tuli meille 4 kk Vapun poismenon jälkeen. Suru on vieläkin kova, mutta on pakko katsoa eteenpäin.
Ajatuksena oli ensin että 5-7 vuotias tamma, jonka kanssa pääsisi jo kisailemaankin. Sitten se meni neljä vuotiaisiin ja sitten kolme vuotiaisiin. Kyllä me yksi 2 vuotiaskin käytiin katsastamassa, mutta ei niin miellyttänyt. Matkattiin pitkiä matkoja "ympäri" suomen! Ensin matkattiin katsomaan 3 v liinaharjaista ori ihanuutta Ristiinaan. Oli kyllä hieno tapaus ja laitettiin tarjouskin menenmään heti seuraavana päivänä, mutta hänestä tehtiin kovempi tarjous, joten annettiin olla.
Seuraavaksi lähdimme aivan itä-rajalle asti Ruokolahdelle katsomaan Knuutilan Veikon jälkeläistä. Poika oli hieno ja omasi hienot liikkeet. Jäimme miettimään sitä. Matkalle meille soitti Kuopiolainen nainen 3 v ruunastaan nimeltään Tähen Pilkku.
Sitten matkasimme Ulvilaan katsomaan 2 vuotiasta liinaharja ruunaa. Koska sillä ei voi vielä ratsastaa nii "sain" ratsastaa hänen 4 v ori veljellään. En sitten tykännyt yhtään, vaikka omistaja oli niin siitä innoissaan selittämässä kuinka hieno se on ja plaaplaaplaaaa....Tietääkseni me tultiin kyllä katsomaan sitä 2 vuotiasta, eikä hänen veljeään. Mutta ei sekään ollut mikään kummonen.
Pari päivää annettiin olla, kunnes Tähen Pilkun omistaja soitteli, että mitä pidettiin pojasta ja että nyt olis vähän kiire sen kanssa. Kuulemma joku oli jo laittanut tarjousta menemään, että hän meitä odottaisi. Illalla äiti sitten soitti että tekee törkeän tarjouksen ja lähdettäisiin huomenna hakemaan poika kotiin. Ja niin kävi että tarjous meni kuin menikin läpi.
Seuraavana aamuna traleri auton perään ja nokka kohti Kuopiota. Matka oli pitkä ja tuskainen. Perillä meitä odotti aivan ihana suklaanruskea tukkajumala. Hän oli vähän arka uusille tuttavuuksille, mutta käyttäytyi silti mallikkaasti. Kuljetussuojat oli hänellä aivan kamalaa. Ei pystynyt mitenkään päin liikkumaan ja kun päästiin trailerin eteen, niin hän oikeen alkoi puskemaan sinne päin tyylillä että nyt mennään eikä meinata! Ihana omistaa vihdoinkin hevonen joka menee aikailematta suoraan traikkuun!
Matka oli taas tuskaisen pitkä, mutta poika käyttäytin erittäin hyvin. Kotiin päästyämme kävelytin jätkää kentällä ja päästin vähän irtona "juoksemaan". Eihän hän nyt oikeen mitään pystynyt tekemään kun oli niin paljon ihmeteltävää.
Sisällä hän sai naapuriksi Saaran tamman, jota hän haisteli innoissaan. Hän oli erittäin rauhallinen ja käyttäytyi hyvin koko ajan.
Että tämmönen etsintä reissu meillä! Ja nyt poika on iloisesti tottunut ympäristöönsä ja meihinkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti