On niin helppoo olla onnellinen

Voi tätä onnistumisien ihanuutta!

Olen nyt molempina viikonlopun päivinä käynyt Peikon selässä ja hän on ollut aivan unelma.

Selkään noustessa poika ei ottanut askeltakaan mihinkään suuntaan ja seisoi aivan rentona. Äiti vielä pysyy narun päässä, kun poika ei oikein ymmärrä pysähdys käskyä ja sitä olemme nyt harjoitelleet erittäin paljon. Aluksi se oli haastavaa eikä Peikko oikein halunnut kuunnella minua vaan äitiä, joka käveli vierellä. Liikkeelle lähdöt onnistui todella hyvin ilman taluttajan apuja.

Lopuksi äiti sitten päästi meidät irti ja Peikko jäi rauhallisesti odottamaan minun käskyä eteenpäin menemiseen. Aikaisemmalla kerralla kun menimme ilman taluttajaa Peikko ravaili pitkin kenttää ja nosti laukan muutamaan otteeseen, kunnes lopulta rauhoittui kävelemään. Tällä kertaa poika käveli rauhallisesti koko ajan ja kuunteli todella hyvin istuntaa kääntymisissä.

Tänään harjoittelimme vain pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Ei voi uskoa kuinka nopeasti se poika oppii, kun hän pysähtyi minun avuilla eikä taluttajan. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen pojasta! Kohta päästään opettelemaan vähän kovempaa menemistäkin. :)

Kuvia pojasta #2

Tämä on selkeästi mun parempi puoli!

Lällislällislääää

Normipäivä

Peikko poika majailee Paraisten Östergård tallilla, jossa on 8 hevosen talli ja pihatto. Tallilla on myös oma iso valaistu kenttä. Maastojakin on pilvin pimein.

Kenttä ja ylhäällä sijaitseva pihatto

Elikkäs normaalisti alotan karsinan siivouksella, johon ei paljon aikaa kulu, koska olkipelletti on erittäin helppo siivota.


Heinät punnitaan pusseihin ja laitetaan valmiiksi seuraavaa päivää varten, jotta aamu- ja iltatallia tekevällä olisi helpompaa. Meillä hevoset saa kolme kertaa päivässä heinät ja tarkoitus olisi tulevaisuudessa saada slow feeding verkot tarhoihin.

Heinä ja pelletit sälytetään tallissa

Väkirehut voidaan antaa kaksi kertaa päivässä. Peikko syö 1 l kauraa, 1 dl kivennäistä ja 3 dl proteinia aamuin illoin. Ja tällä hetkellä poika saa myös kuurin B- vitamiinia, jotta karvan laatu paranisi.

Kaikkien Muanat

Tarhan siivous kuuluu myös joka päiväiseen hevosen hoitoon, etteivät hiekkapohjaiset tarhat menisi piloille. Iltatallinkin tekijän kuuluu tarkistaa ja siivota tarhat.

Peikko pojan tarha

Yleensä tykkään harjata poikaa pesarilla, koska silloin hänellä on vähemmän liikkuma varaa. On luksusta kun tallissa on pesari ja lämmin vesi!

Pesari

Peikko on yleensä rauhallinen harjatessa, mutta välillä kun talli on täynnä hänelle vieraita ihmisiä, niin silloin ei ole kivaa kenelläkään. Hän yleensä antaa kaikki paikat harjata paitsi turvan. Se on vaan niin ylivoimaisen kamalaa. Kavioiden ottaminen on myös ennen ollut erittäin vaativaa, varsinkin takajalat. Kun ei vaan nouse. Nyt ei ole enää ollut ongelma.

Sillon tällöin juoksutetaan narussa ja välillä irtona ja aina kun halutaan pojan lepäävän, lähdetään kävely maastolle. Meillä on pariin otteeseen käynyt eräs ratsuttaja totuttamassa selässä olemiseen ja ratsastamiseen. Poika on kehittynyt ihan huikeasti ja niin lyhyessä ajassa! Olen nyt itsekkin muutamaan otteeseen käynyt niin taluttaen kuin irtonakin. Vähän hän on vielä arka, mutta silti hyväkäytöksinen.

Sellasia päiviä meillä yleensä on :)

Kuvia pojasta

Kyllä mulla kaulaa löytyy!

 

Riittääkö jo?

Hui kauhea!

I believe I can fly! ( Eka hypytys)

Hevosta etsimässä!

Elikkäs halusin nyt alkaa kirjottaa meijän uudesta hienosta Peikko pojasta.

Peikko on 3.v ruunan rupsukka, joka tuli meille 4 kk Vapun poismenon jälkeen. Suru on vieläkin kova, mutta on pakko katsoa eteenpäin.

Ajatuksena oli ensin että 5-7 vuotias tamma, jonka kanssa pääsisi jo kisailemaankin. Sitten se meni neljä vuotiaisiin ja sitten kolme vuotiaisiin. Kyllä me yksi 2 vuotiaskin käytiin katsastamassa, mutta ei niin miellyttänyt. Matkattiin pitkiä matkoja "ympäri" suomen! Ensin matkattiin katsomaan 3 v liinaharjaista ori ihanuutta Ristiinaan. Oli kyllä hieno tapaus ja laitettiin tarjouskin menenmään heti seuraavana päivänä, mutta hänestä tehtiin kovempi tarjous, joten annettiin olla.

Seuraavaksi lähdimme aivan itä-rajalle asti Ruokolahdelle katsomaan Knuutilan Veikon jälkeläistä. Poika oli hieno ja omasi hienot liikkeet. Jäimme miettimään sitä. Matkalle meille soitti Kuopiolainen nainen 3 v ruunastaan nimeltään Tähen Pilkku.

Sitten matkasimme Ulvilaan katsomaan 2 vuotiasta liinaharja ruunaa. Koska sillä ei voi vielä ratsastaa nii "sain" ratsastaa hänen 4 v ori veljellään. En sitten tykännyt yhtään, vaikka omistaja oli niin siitä innoissaan selittämässä kuinka hieno se on ja plaaplaaplaaaa....Tietääkseni me tultiin kyllä katsomaan sitä 2 vuotiasta, eikä hänen veljeään. Mutta ei sekään ollut mikään kummonen.

Pari päivää annettiin olla, kunnes Tähen Pilkun omistaja soitteli, että mitä pidettiin pojasta ja että nyt olis vähän kiire sen kanssa. Kuulemma joku oli jo laittanut tarjousta menemään, että hän meitä odottaisi. Illalla äiti sitten soitti että tekee törkeän tarjouksen ja lähdettäisiin huomenna hakemaan poika kotiin. Ja niin kävi että tarjous meni kuin menikin läpi.

Seuraavana aamuna traleri auton perään ja nokka kohti Kuopiota. Matka oli pitkä ja tuskainen. Perillä meitä odotti aivan ihana suklaanruskea tukkajumala. Hän oli vähän arka uusille tuttavuuksille, mutta käyttäytyi silti mallikkaasti. Kuljetussuojat oli hänellä aivan kamalaa. Ei pystynyt mitenkään päin liikkumaan ja kun päästiin trailerin eteen, niin hän oikeen alkoi puskemaan sinne päin tyylillä että nyt mennään eikä meinata! Ihana omistaa vihdoinkin hevonen joka menee aikailematta suoraan traikkuun!

Matka oli taas tuskaisen pitkä, mutta poika käyttäytin erittäin hyvin. Kotiin päästyämme kävelytin jätkää kentällä ja päästin vähän irtona "juoksemaan". Eihän hän nyt oikeen mitään pystynyt tekemään kun oli niin paljon ihmeteltävää.

Sisällä hän sai naapuriksi Saaran tamman, jota hän haisteli innoissaan. Hän oli erittäin rauhallinen ja käyttäytyi hyvin koko ajan.

Että tämmönen etsintä reissu meillä! Ja nyt poika on iloisesti tottunut ympäristöönsä ja meihinkin. :)