Fixer Upper

Jaahas! Taas oli tallilla actionia, kun Peikko pestiin toisen kerran, eikä mennyt ihan niinku strömsössä. Hän ei tykännyt yhtään mistää. Ei pään, mahan alusen ja hännän pesusta eikä huuhtelusta. Kaiken muun hän kesti jotenkin kutenkin. Hän veti oikein kauniin lehmänpotkun ja melkeen hajoitti pesupaikan. Onneksi ei tarvitse häntä enää pestä kun vasta keväällä.

Peikko rokotettiin torstaina, joten otettiin iisisti ( vaikka ainahan me otetaan...). Lauantaina Äiti meni ensimmäistä kertaa Peikon selkään ( aikasempia kertoja ei lasketa ). Peikko oli rento ja vähän laiskan pulskea. Ravata hän ei suostunut apujen kanssa, vaan hänen vierestä piti lähteä juoksemaan jotta hän nostaisi ravin. Kaikki meni lopulta ihan hyvin.

Peikko pääsi myös vihdoinkin tarhaamaan kahden muun kanssa, mikä ei ollut aikaisemmin mahdollista, koska Peikolta löytyi matoja. Peikko pääsi tarhaamaan vanhemman suokki ruunan ja ison poni tamman kanssa. Peikko onneksi alistui nopeasti, eikä syntynyt minkään sortin komplikaatioita. 

Päästiin myös kokeilemaan maastossa menemistä selästä käsin. Seuranamme oli mukana tallin vanhin ruuna, Poju, joka on yleensä maastovarma. Äiti talutti aluksi, mutta päästi irti kun aloimme ravaamaan. Peikko kulki nätisti Pojun perässä, vaikka mentiin vähän siksakkia, mutta Peikko ei missään vaiheessa yrittänyt mennä Pojun ohi. 

Peikko ei tietääksemme ole koskaan ollut metsässä ratsastajan kanssa ja sen kyllä huomasi. Ei poika parka meinannut pysyä pystyssä, vaan kompasteli melkeen joka ikiseen juureen. 

Olen niin ylpeä pojasta, joka on rohkea kuin mikä! Ensi kerralla kun päästään maastoon, niin ehkä kokeillaan laukan nostamista.

Ja nyt ollaan taas opistolla ja talliviikko alkamassa. Harmittaa, kun viikonloput kuluvat niin nopeasti, että tuntuu kuin ei olisi kerennyt tekemään mitään. No, onneksi ensi kerralla saan olla pitkän viikonlopun kotona.

© Emma-Kaisa

 

Look Through My Eyes

Pitkä viikonloppu oli ja meni! Vähän meni turhan nopeasti, mutta ainakin sai tehtyä kaikenlaista mukavaa pikku Peikko pojan kanssa.

Heti ensimmäisenä päivänä sovittiin että kokeltaisiin pyytää ravia esimmäistä kertaa. Ensin vähä pomppimista ja sitten selkään. Oli vähän jännänä kun ei selässä ole ollut ketään melkeen kahteen viikkoon, mutta rentoutui nopeasti. Äiti talutti hetken, mutta huomattiin että Peikko otti liikaa painetta Äitistä, joten päätettiin mennä ilman talutusta ja heti poika rentoutui ja lompsi etiäppäin.

Käytettiin ekana liinaa ihan varmuuden vuoksi. Kokeilin ihan varovasti kylkiä, joka ei saanut mitään reaktiota aikaan, joten vähän maiskutusta, "Ravia!" ja enemmän pohkeita. Ehkä kävely tempo vaihtui, mutta ei muuta. Äiti vähän jeesas ja jo poika päätti, että hitto! Mennään sitten! 

Ravi oli tosi rauhallista ja poika oli ihan kontrollissa. Välillä tuli väsy ja sitten äiti sano vähä kovemman sanan (Peikon mielestä...) ja se oli menoa sitten! Ei hän kauan kyllä jaksanut kaahottaa ja rauhottui ehkä vähän liikaakin.

Koska liinassa onnistui niin hyvin päätettiin irrottaa poika narusta ja kokeilla ilman menemistä. Ei oikein poika halunnut liikkua, vaan lyllersi ympäriinsä. No, loppupeleissä sain kuin sainkin hänet ravaamaan, vaikkakin Peikko sanoi sopimuksen irti eikä suostunut enää liikkumaan eteenpäin.... kerta ravia vielä jotenkin kutenki ja sitten lopeteltiin.

Kaiken kaikkiaan päivä oli aivan super! Koko viikonloppu sitten harjoiteltiin paljon ratsastusta yms. Perjantaina kävi siskon kaveri näyttämässä juttuja koulutusta varten. En kyllä itse jaksaisi pomppi pojan selkään ilman satulaa... Kaikki näytti toimivilta jutuilta joita voisi myös ite tehä.

Viikonloppuna muuten käytiin kävelyillä (taluttaen). Postilaatikot on huisin kammottavia kapistuksia, niin kuin moni muukin asia. Saa itekkin ihan kunnolla liikuntaa kun käy poikkelin kanssa talsimassa, kun hän ei oikeen osaa mennä maastossa sellaista vaihdetta kuin lyllerrys. 

Oli kyllä mahti viikonloppu, jonka kruunasi isänpäivän hyvät ruuat. Maanantaina tulin takaisin Ypäjälle ja ensi viikolla olisi tämän vuoden viimeinen talliviikko wuhuuuuu!! (vaikka ei ne mitään kamalia olekkaan) 

Circle of life

Olen unohtanut vähä kirjoitella, kun olen ollut koko viime viikonlopun Ypäjän hallikoulukisoissa toimihenkilönä.

Viime kerralla kun olin Peikon selässä mentiin jopa hurjasti puomeja käynnissä! Kerran hän pelästyi kun jalka kolahti puomiin, mutta muuten hän oli loistava. Peikko oppii erittäin nopeasti uudet asiat, emme ole kuitenkaan kuin vain kolme kertaa harjoitellut pysähdyksiä ja liikkelle lähtöjä selästä käsin ja nyt pysähtyi kun vanha tekijä ilman taluttajaa. Tulevana viikkona kokeilemme ravia liinan päässä, että saas nähdä mitä siitäkin sitten tulee.

Harjoittelimme myös siistimistä. Luulin että ei tule kesää, mutta poika seisoi kuin tatti paikoillaan, mistä olen erittäin ylpeä. Taivutusletit oli hankala tehdä, koska hän pelästyi joka kerta kun nousin korokkeelle. Oli hankalaa kun toinen oli koko ajan ihan jännittyneenä, mutta selviydyttiin hengissä. 

Peikolla on myös jonkun sortin ihottumaa otsassa ja ryntäissä. Joka kerta kun olen tallille mennyt, olen pessyt ne kohdat hexosililla. Toivon ettei ole mitään vakavaa...

Nyt olen Ypäjän asuntolalla ja odottelen että pääsisin torstaina kotiin poikaa hoitamaan, vaikka huomisesta pitäisi tulla mukava päivä, koska lähdemme luokkaretkelle viikin hevossairaalaan ja illalla katsomaan vermoon raveja. 

Jos joskus jaksan ja kykenen, voin kertoa enemmänkin opistosta jos kiinnostusta löytyy :)

Hienot letit!

Linssilude

Ilmeilyn ammattilainen

Isosisko se siinä

Tyylikkäät

Ryppy nenukka :3